Hei taas, pitkästä aikaa! Onkohan siellä enää ketään kuulolla?
Ihan järkyttävän pitkä blogitauko on tullut vihdoin päätökseensä! Mitenkään suunniteltu tauko tämä ei ollut, elämä nyt vaan on mennyt niin, ettei ole ollut puhtia tehdä käsitöitä, saati sitten blogata niistä vähistä, mitä on saanut tehdyksi.
Tässä yksi pitkäksi venyneen hiljaisuuden syistä. Meidän Bonus-vauvaa odotetaan syntyväksi tammikuussa, ja varsinkin kesä meni aivan jäätävän väsymyksen kourissa (joskin siinä oli paljon muutakin kuin alkuraskaus, vaikka se väsyttikin kovasti). Lisäksi meillä on ollut ja on edelleen paljon kaikenlaista kuormaa elämässä.
Alkukesästä meillä piti olla pesutilojen ja kodinhoitohuoneen pintaremontti. Sieltähän löytyi sitten vaikka mitä. Mitä pidemmälle kaiveltiin, sitä pahempia juttuja. Ensin kosteutta ja sitten perustusten tasalta myös hometta. Lopputulos on se, että remontti on edelleen kesken (tosin se pahin vaihe -ei suihkua, ei pyykinpesukonetta, ei lämmintä vettä, kesti onneksi vain 2kk), rahat on loppu ja aika ahdistavissa tunnelmissa meni kesä. Tuntui, että koko ajan vaan löytyi lisää ongelmia ja joutui miettimään sekä rahallista pärjäämistä että pelkäämään, mitä seuraavaksi löytyy.
Lisäksi olen ollut pitkin syksyä tosi paljon yksin lasten kanssa. Nyt on meneillään 6 viikon yh-putki (viikko 3). Tietysti ihana, että Miehellä töitä ja työreissuja riittää, että saadaan edes vähän ylimääräistä rahaa, mutta toki tämä tarkoittaa sitä, että omaa aikaa mulla ei oikein ole.
Käsitöitä ei siis ole oikein huvittanut tehdä (mitään ei ole huvittanut tehdä), eikä jaksaminen ole riittänyt blogin päivittämiseen asti. Joulukalenterivaihtokin jäi tältä syksyltä järjestämättä, mistä olen kyllä tosi pahoillani!
Mutta nyt alkaa tuntua siltä, että pahin on takana ja itsellä alkaa olla sekä energiaa (ainakin vähän) että parempi mieli. Että jospa se tästä!
Muutamia juttuja olen saanut valmiiksi asti. Suurimmaksi osaksi niistä ei ole kuvia, koska olen esim. ommellut lapsille perusvaatetta suoraan käyttöön. Joistain on kuvat, jotka on ihan käsittämättömän huonoja. Mutta jotta täällä bloginkin puolella olisi edes joskus jotain eloa, niin näillä mennään.
Osallistuin tässä syksyllä ihanan Niina Laitisen sukka-KALiin. Metsäretket valmistuivat melkein aikataulussa (eli aikoja sitten jo). Niistä tuli ihanat! Ainoastaan harmittaa nuo siniset marjat, tai se, että se jäi ainoaksi siniseksi osioksi. Mutta ihanat ne on silti.
Tein sukat Nallesta (ohje oli 7 veljestä -paksuudelle), joten tein varren paksumman pohkeen ohjeen mukaan ja kärjen miestensukan ohjeella. Tosin muokkailin ohjetta matkan varrella muutenkin sinne tänne, jätin joitain kuvioita pois ja lisäilin omiani. Esim. ruusuissa ei ollut oikeasti tuollaiset varret, ne on ihan omasta päästä tehty. Varsista uhkasi myös tulla liian pitkät, joten jätin sieltä jotain pieniä kuvioita pois ja vaihdoin isot oravat pieniin kettuihin. Kärjessä taas kävi toisin päin, halusin linnut mukaan ja kun pelkäsin, että tulee liian pitkät, niin jätin kuvioita välistä. No sitten tulikin liian lyhyet ja sain lisätä kuviota.
Mutta lopputulos on ihana, joko tuli mainittua? Nämä eivät ihanuudestaan huolimatta jää omaan jalkaan, vaan lähtevät lahjaksi. Kohtahan se on jo joulukuu, ja jospa tekisin sitten joulukalenterisukat vaihteeksi ihan itselleni.
koko: 37
lanka: Novita Nalle, yhteensä 114g
puikot: 3,5mm
malli: Niina Laitisen Metsäretket, löytyy Ravelryn lisäksi myös Facebookin Taimitarha-ryhmästä
